Kaukana kotoa

Olen ollut vahan laiska kirjoittaja, vaikka asiaa olisi kylla. Piia on onneksi ollut aktiivinen, niin kukaan tuskin on tippunut karryilta. Ollaan tosiaan oltu jumissa jaipurissa, koska gujjat niminen heimo on mellakoillaan sulkenut kaikki paatiet ja rautateitakin. Vaativat valtiolta ST statusta, josta ei oikein tiedeta mita se kaytannossa on, mutta eivat ole sita saaneet. Tanaan aamulla tuli tieto, etta he ovat kieltaytyneet allekirjoittamasta valtion tarjoamaa ehdotusta, joten saa nahda miten tilanne muuttuu. Armeijan vakea on paikalla, ja kaikki taalla sanoo, etta kylla se kohta loppuu, koska niilla on aseet… Ollaan kuitenkin lahdossa tanaan junalla delhiin. Kaikki vakuuttaa, etta se on turvallista. Junissa on ylimaaraisia vartijoita ja ongelmakohdilla on tosiaan armeija. Bharatpuriin ei ole toivoa paasta viela, kaikki taa on alkanut sen lahikylista. Kiva kun kaikki kamat on siella, meilla ei ole kuin pari paitaa ja parit housut mukana, tarkoitus oli olla vaan pari paivaa poissa. Onneksi on halpaa niin ollaan ostettu hieman lisaa ja pyykkipalvelujakin tietenkin on.

Jaipurissa on ollut ihan turvallista, ollaan vietetty normaalia turistielamaa. On ollut ihan mukavaa vaihtelua, mutta innolla mennaan delhissa toihin. Siella on tosiaan myos WAFDin toimisto. Zareen asuu siella, han on tyytyvainen kun saa meidat suojiinsa, pois taalta missa kukaan toimiston vaesta ei ole. Ovat olleet vahan huolissaan meista, mutta ollaan vakuuteltu, etta kaikki on kunnossa. Niin kuin onkin. Eilen oltiin katsomassa krikettia, oli aivan huippua! Rajasthan vastaan Mumbai, R voitti viimeisella lyonnilla. Oli huippujannaa! peli kesti melkein 4 tuntia, alku oli aika hidastempoista ja oltiin ihan pihalla saannoista, mutta pikku hiljaa paastiin peliin mukaan. Vierustoverini kertoi myos saannoista, on niin helluista kun naa paikalliset on niin innoissaan, kun saavat jutella meille.

Mutta tassa lyhyesti, piialla on kunnon kertomukset mita on sattunut ja times of indian -sanomalehden sivuilta voi kayda myos lukemassa reaaliaikaista tietoa. Meilla on kaikki hyvin, aitille varsinkin, ei tarvitse stressata!

Ollaan tylsistytty koko viikko toimistolla… Biokaasu jutut kaatui haihin, eika tilalle ole tullut kuin pari koulureissua, jotka nekaan ei ole ollut kauhean mieltakohottavia. Toisessa WAFDin koulussa on hieman ongelmia opettajien tason kanssa. Siella on 2 miesopettajaa, jotka ilmeisesti pistaa kolmannen, joka on nainen, tekemaan kaiken tyon. He eivat myoskaan noudata annettua aikataulua, motivoi lapsia, lyovat niita ja muuta kivaa. On todella hirveaa huomata miten surkeaa opetusta lapset taalla saavat. Kylissa kukaan ei oikein valvo opetusta, vanhemmat ei laheta lapsiaan kouluun eika lapset halua  kayda niissa koska opetus on huonoa. Mukava noidankeha. No, toinen miehista sai vissiin potkut tanaan, ainakin Renu sanoi, etta han pitaa huolen siita.

Ollaan vahan valitettu Renulle Naryan Singistakin, han ilmoitti siita biokaasu-jutun peruuntumisesta samaan aikaan, kun olisi pitanyt lahtea. Ja kuulemma oli tiennyt sen jo edellisena paivana. Ollaan aika kypsia siihen, ettei meille kerrota mitaan, ei meinaan ollut eka kerta… Renu puhui jotain kokoustamisesta kaikkien kanssa, katsotaan saadaanko jotain muutosta yleiseen asenteeseen, ettei meille kerrota mitaan ellei ole pakko. Onneksi huomenna on jo perjantai ja matka alwariin haamottaa edessa. Ja ensi viikolle on ohjelmaa kaikille kolmelle paivalle, jotka taalla ollaan. Sen pitaisi sentaan toteutua, koska kasky on tullut Zareenilta…

Ja ajatella, ensi tiistaina tulee matkamme puolivali! Aivan uskomatonta. Edellsipaiva katsottiin koneelta Pushkarin kuvat. Oli jotenkin uskomatonta, etta me tosiaan oltiin tuolla. Kotiin paastya koko reissu voi tuntua aika uskomattomalta… Taalla kaikkeen jotenkin tottuu ja turtuu tosi nopeasti. Kamelit kaduilla on jokapaivaisia, haisevat viemarit ei haise enaa niin pahelle, riksojen kanssa hintojen sopiminen on arkipaivaa. Onneksi kotona kaverit varmaan pitaa huolen, ettei ihan heti unohda miten mahtavaa tama on. Tarvitsee paasta taas jonnekin uuteen paikkaan niin itsekin muistaa sen. Bharatpur ja elama toimistolla on jo turhan tuttua…

Pushkar on nyt sitten nahty ja koettu, oli todella mahtava paikka. Todella rauhallinen, ei riksoja tai tuktukeja, vain muutama mopo ja auto. Kaikki oli kavelymatkan paassa. Kamelisafari oli tosi siisti kokemus, sain menna ihan yksin! Opas oli Piian kamelin selassa, kerroin et olen ratsastanut hevosilla yli kymmenen vuotta niin sit se oli vaan et naa toimii samalla tavalla ja antoi ohjat mulle. Siella sitten ravailtiin ja kaveltiin keskella ei mitaan. Maisema ei ihan ollut aavikkoa, ymparilla oli pienia kukkuloita ja nahtiin muutamia antilooppeja… Todella upeaa. Pushkar on turistien suosiossa, siella oli todella ihania vaate- ja kirjakauppoja. Sellaisia vaatteita mita kuviteltiin, etta loydetaan mista vaan. Eli tuli hieman shoppailtua… Sain vihdoin housut! osa saa myos tuliaiset pushkarista….Eilen illalla lahdettiin sleeper bussilla takaisin, oli todella tariseva matka, mutta onneksi saatiin nukuttua.

Tanaan ollaan istuttu toimistolla ja kaytiin yrittamassa junalippuja Amritsariin, mutta mutta…. Junat on taynna koko toukokuulta. Eli ei suoraa matkaa sinnekaan. Pitaa ottaa bussi delhiin ja sielta sitten bussi amritsariin. Taas edessa on yli 10 tunnin bussimatka. Nyt ajateltiin menna jo keskiviikkona delhiin ja torstai aamulla sitten amritsariin. Mutta se on vasta ensi viikon murhe, seuraavaksi ollaan menossa Alwariin. Ellei sitten loydeta mun upouudesta koko intian lonely planetista jotain muuta kivaa pikku kaupunkia tasta lahelta. 

Nain taalla, tama viikko menee biokaasu voimaloiden rakentamista seuratessa, ehka paastaan itsekin hommiin… : D

Ollaan paasty perille, monien mutkien kautta… Juna Bhartapurista Jaipuriin oli noin 5 tuntia myohassa, me istuttiin asemalla noin 4h, koska eihan sita tietenkaan seitsemalta tiedetty, etta siina meneekin kahden ja puolen sijaan viisi… Eli kyllastyttiin odottaman ja kaytiin hakemassa rahat takaisin ja ryykattiin bussiasemalle, josta oli just lahdossa bussi Jaipuriin. Oli mielenkiintoinen matka, yhdelta pysakilta mukaan hyppasi 7 poliisia, joista kahdella oli kunnon perinteiset haulikot mukana. Heidan kanssa tuli 5 vankia. Nain intiassa, vankeinkuljetus hoidetaan paikallisella bussilla. Unohtui kummasti aamun vitutus ja vasymys, kun tuli vahan jannitysta mukaan. Tuskin ne mitaan murhaajia oli, mutta kuitenkin.

Vaihdot Jaipurissa ja Ajmerissa osui niin hyvin, ettei ehtinyt edes vessassa kayda… Matka vaati yhteensa noin 15 tunnin istumisen, voitte arvata, etta perse oli puutunut ja nalka kova. Hotellimme oli tosi mahtava, siistein tahan mennessa ja viela pehmeat patjat! Ravintola oli kattoterassilla, josta saatiin todella hyvaa ruokaa. Harmi ettei meidan kokki bharatpurissa pystynyt tallaiseen… Hotellin omistaa aiti ja poika. Olivat tosi ystavallisia, ravintolan kokkina oli ehka vanhemman pojan pikkuveli tai jotain, tosi nuori se ainakin oli. Syotiin mahamme tayteen ja suihkun kautta nukkumaan.

Tanaan paivalla ollaan kierretty kaupunkia, joka on siis tosi pieni, vain 14 ooo asukasta. (muuten, bharatpurissakin taitaa asua vain reilu 200 000 asukasta, ollaan saatu vahan ristiriitaista tietoa) Ollaan loydetty ihania vaatteita ja kauppoja, saa nahda kuinka paljon rinkka tayttyy taman reissun jalkeen. Kaupungin keskella on pyha jarvi, jonne saapuu paljon pyhiinvaeltajia. Kaytiin katsomassa ja heti paikallinen pappi sai huijattua meidat ottamaan siunauksen. Nyt on sitten perheille ja meille rukoiltu hyvaa elamaa ja onnea 120 rupialla (=noin2e) ;) Oli silti hieno kokemus. Kaytiin ottamassa myos hieronta, oli rentouttavaa, lopussa mieshieroja siirsi hanen energiaansa meihin ryhmahalauksella… Mutta osasi asiansa, tuntui tosi hyvalle. Nyt syomaan ja odottamaan kamelisafaria, neljasta seitsemaan.. Toivotaan etta pysytaan selassa!