Ollaan tylsistytty koko viikko toimistolla… Biokaasu jutut kaatui haihin, eika tilalle ole tullut kuin pari koulureissua, jotka nekaan ei ole ollut kauhean mieltakohottavia. Toisessa WAFDin koulussa on hieman ongelmia opettajien tason kanssa. Siella on 2 miesopettajaa, jotka ilmeisesti pistaa kolmannen, joka on nainen, tekemaan kaiken tyon. He eivat myoskaan noudata annettua aikataulua, motivoi lapsia, lyovat niita ja muuta kivaa. On todella hirveaa huomata miten surkeaa opetusta lapset taalla saavat. Kylissa kukaan ei oikein valvo opetusta, vanhemmat ei laheta lapsiaan kouluun eika lapset halua kayda niissa koska opetus on huonoa. Mukava noidankeha. No, toinen miehista sai vissiin potkut tanaan, ainakin Renu sanoi, etta han pitaa huolen siita. 
Ollaan vahan valitettu Renulle Naryan Singistakin, han ilmoitti siita biokaasu-jutun peruuntumisesta samaan aikaan, kun olisi pitanyt lahtea. Ja kuulemma oli tiennyt sen jo edellisena paivana. Ollaan aika kypsia siihen, ettei meille kerrota mitaan, ei meinaan ollut eka kerta… Renu puhui jotain kokoustamisesta kaikkien kanssa, katsotaan saadaanko jotain muutosta yleiseen asenteeseen, ettei meille kerrota mitaan ellei ole pakko. Onneksi huomenna on jo perjantai ja matka alwariin haamottaa edessa. Ja ensi viikolle on ohjelmaa kaikille kolmelle paivalle, jotka taalla ollaan. Sen pitaisi sentaan toteutua, koska kasky on tullut Zareenilta…
Ja ajatella, ensi tiistaina tulee matkamme puolivali! Aivan uskomatonta. Edellsipaiva katsottiin koneelta Pushkarin kuvat. Oli jotenkin uskomatonta, etta me tosiaan oltiin tuolla. Kotiin paastya koko reissu voi tuntua aika uskomattomalta… Taalla kaikkeen jotenkin tottuu ja turtuu tosi nopeasti. Kamelit kaduilla on jokapaivaisia, haisevat viemarit ei haise enaa niin pahelle, riksojen kanssa hintojen sopiminen on arkipaivaa. Onneksi kotona kaverit varmaan pitaa huolen, ettei ihan heti unohda miten mahtavaa tama on. Tarvitsee paasta taas jonnekin uuteen paikkaan niin itsekin muistaa sen. Bharatpur ja elama toimistolla on jo turhan tuttua…
Armi Rastas sanoi,
16 toukokuu, 2008 at 6:22 ap
Morjens Katja!
Armi ja Rastaat täällä lueskelee sun matkakertomusta ja Annen vinkistä ollaan käyty tutkimassa myös Piian sivuja. On teillä kyllä kokemusrikas ja hauska matka pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Mutta niitähän riittää siellä Aasian suunnassa…Olette kyllä hienosti selvinneet kaikista mutkista matkassa. Mukava huomata että olette myös pysyneet terveenä, siellä päin maailmaa on kurjaa sairastella! Aika lailla tuntuisi elämä pyörivän siellä samaa rataa kuin kymmenen vuotta takaperinkin. Siellä suunnalla ei kehityksen ratas pyörähdä kovin nopeasti…mutta hiljaa hivuttamalla ja kärsivällisyydellä sinnekkin muutosta varmaan saadaan aikaan. Sitä ilmeisesti teidän työ siellä on ja toiset tulevat taas jatkamaan, vai? Harmittelit sitä kun siellä ei tieto muutuvista tilanteista saavuta teidän korvia! On erittäin normaalia siellä suunnalla, ettei tilanteista tulla kertomaan…-huomaahan asianomainen ennen pitkää muutenkin ettei mitään tapahtunut-!!!! Ärsyttää kyllä meikäläisiä, kun on totuttu, että asioista ilmoitetaan. No, maassa maan tavalla ja niin edelleen. Samoin käy aikataulujen kanssa, kuten jo huomasittekin. Matkanne jälkeen vaikka onkin kulttuurishokki palata tänne tuttuun ja turvalliseen Suomeen, niin mukavalta tuntuu kun asiat hoituvat suunnilleen niin kuin on ajateltukkin ja ainakin enimmäkseen aikataulut pitävät paikkansa . Täällä elämä kulkee ihan mallillaan. Isäsi Hannukin käväisi meillä, antoi diagnoosia rikki menneestä traktorin sisärenkaasta. Hajosi rengas pahus keskellä meidän kotitietä aivan tässä alkupäässä kaltevaan kohtaan tietä. Meinasi koko traktori kaatua kun Pauli ja Samuli yrittivät tunkata traktoria ylös renkaan irroittamiseksi… että jännittävää on täälläkin suunnalla. Asko kärvistelee armeijan vihreissä väreissä vielä lokakuuhun asti ja Sakari asustelee Turussa Tiinan kanssa. Sakarilla on maanantaina ensimmäisen silmän liekkaus, tarkoituksena saada silmälasit pois. Toinen silmä leikataan kesäkuun alussa. Jännittävää sekin! Ja Samuli porhaltaa aamuisin Paimion lukioon ja vierailee Haarakallion tiellä useasti. Pauli on kiireinen eläkeläinen ja kasvattaa hiuksia…käy myös parhaillaan suorittamassa linja-auton kuljettajan tutkintoa. Että tällaista tänne! Toivotellaan teille oikein erinomaisen hauskjoa ja antoisia hetkiä sinne Intiaan! T: Armi ja Rastaat