Kaukana kotoa

Olen ollut tosi laiska kirjoittaja, mutta onpahan enemman kerrottavaa ja teille kaikki on uutta… Varanasi oli odotuksien arvoinen, sielta on monta hyvaa kuvaa teillekin nahtavaksi. Oli tosi kuuma, mutta sitten alkoi sataa, joka vahan helpotti oloa. Monsuuni tosiaan alkoi delhissa sina viikonloppuna. eipa se kylla paljoa helpottanut, ei meinaan satanut sitten enaa kun me oltiin taalla. Oltiin delhissa vain pari paivaa, kaytiin Nileman, WAFDin tyontekijan, kanssa slummissa=lahiossa. Oltiin ihan pettyneita kun ei paastyjaan niihin hokkelikyliin joita junasta ollaan nahty niin monta… WAFD opettaa paikallisille naisille mm. ompelua ja hennan tekoa, jotta naiset voisivat tienata omaa rahaa. Oli todella mukava nahda miten motivoituneita naiset ovat. Heille myonnetaan myos mikrolainoija, jotta voivat esim. kouluttaa lapsiaan pidemmalle.  Jos valilla tuntuu, ettei Bharatpurissa asiat edisty, niin taalla ne ainakin ovat edistyneet. Naiset todella hyotyvat ja osaavat ottaa hyodyn WAFDin tarjoamasta avusta.

Nyt on siis viimeinen viikonloppu menossa, ja pakko myontaa, etta on kiva tulla kotiin. Ikava painaa aina valilla ja tekee hirveasti mieli suomalaista ruokaa! Ollaan monet kerrat Piian kanssa haaveiltu uusista perunoista ja kasvispihveista ja salaatista… Toki paikallinenkin ruoka on hyvaa, mutta alkaa pikku hiljaa riisia tulla jo korvistakin.. Ja totta kai se kesa… ja vihreys. Taallakin on tosin mukavan vihreaa kun on satanut. Bharatpurissa saatiin kokea “kevat”, kun pellot alkoi vihertaa ja pensaat kasvaa. Toivottavasti siella on edes hieman lampimaa, 20 asteen tiputus lampotilassa ei varmasti tunnu mukavalta. Taidan tasta menna nyt nukkumaan, huomenna aamusta pitaa menna hakemaan sitari. Ja ajattelin vahan hemmotella itseani viela viimeisina hetkina, kun on varaa kaikkeen: jalkahoitoa ja hierontaa ja tietenkin shoppailua. Kohta iskee koyhyys……

Nahdaan pian!

Vihdoin on taas aikaa hieman kirjoitella tanne. Tai olishan sita ollut aikaa, mutta se on vietetty mieluummin delhin katukahviloissa tai kattoterasseilla… Ei siis olla jaipurin jalkeen paasty takaisin bharatpuriin. Oltiin delhissa, siella on wAFDin toimisto, jossa ollaant tehty hommia. Tietokone juttuja, siirretty koneelle niiden lomakkeita, jotka on tahan asti tehty kasin. Ei taalla tosiaan osata kayttaa teknologiaa hyvaksi vaikka sita olisikin. Toitten jalkeen ollaan kierretty kaupunkia, joka on tosi iso ja mukava. Jotenkin olen hieman ihastunut siihen saasteiseen 12 miljoonan asukkaan kaupunkiin.. siella on vihreaa ja paljon mahdollisuuksia.

nyt ollaan shimlassa, tultiin perjantaina. Tama on 140 000 asukkaan kaupunki 2000 metrissa himalajalla. Maisemat on aivan mahtavat, ilma viilea ja erilainen arkkitehtuuri mita muualla on ollut. Hyvin brittivaikutteinen. mulle ja villelle iski jo flunssa, ei taa 25 asteen lampotila riita enaa. Illat on ollut viileita, eika mulla ja piialla ole oikein lampimia vaatteita, ne on kaikki bharatpurissa… Ainut kerta kun niita olis tarvinnut ja sit niita ei voi kayttaa. Mut ollaan tykatty tosi paljon, tanne on tultava uudestaan. Himalaja on kylla ehdottomasti nahtava korkeemmaltakin!

Tanaan lahdetaan illalla Kalkaan, josta on aamulla juna Delhiin. Sielta ehka mennaan mathuran kautta takaisin bharatpuriin. Piia on vahan sita mielta, etta on liian aikaista, mutta katsotaan nyt mita zareen sanoo. Ei haluta jaada sinne jumiin, meilla on jo torstaille liput varanasiin… Siella ei tule kylma, hikoiluun ja poltetun ruumiin hajuun saa varautua… Varanasin ohi siis virtaa pyha ganges, jonka rannalla ihmiset kay peseytymassa. siella myos poltetaan ruumiita, koska on ihmiselle paras, jos tuhkat voidaan ripotella gangesiin. kaikilla ei siihen ole varaa, joten ehka nahdaan myos ruumita lillumassa joessa. Saa nahda, siita sitten myohemmin.