Olen ollut tosi laiska kirjoittaja, mutta onpahan enemman kerrottavaa ja teille kaikki on uutta… Varanasi oli odotuksien arvoinen, sielta on monta hyvaa kuvaa teillekin nahtavaksi. Oli tosi kuuma, mutta sitten alkoi sataa, joka vahan helpotti oloa. Monsuuni tosiaan alkoi delhissa sina viikonloppuna. eipa se kylla paljoa helpottanut, ei meinaan satanut sitten enaa kun me oltiin taalla. Oltiin delhissa vain pari paivaa, kaytiin Nileman, WAFDin tyontekijan, kanssa slummissa=lahiossa. Oltiin ihan pettyneita kun ei paastyjaan niihin hokkelikyliin joita junasta ollaan nahty niin monta… WAFD opettaa paikallisille naisille mm. ompelua ja hennan tekoa, jotta naiset voisivat tienata omaa rahaa. Oli todella mukava nahda miten motivoituneita naiset ovat. Heille myonnetaan myos mikrolainoija, jotta voivat esim. kouluttaa lapsiaan pidemmalle. Jos valilla tuntuu, ettei Bharatpurissa asiat edisty, niin taalla ne ainakin ovat edistyneet. Naiset todella hyotyvat ja osaavat ottaa hyodyn WAFDin tarjoamasta avusta.
Nyt on siis viimeinen viikonloppu menossa, ja pakko myontaa, etta on kiva tulla kotiin. Ikava painaa aina valilla ja tekee hirveasti mieli suomalaista ruokaa! Ollaan monet kerrat Piian kanssa haaveiltu uusista perunoista ja kasvispihveista ja salaatista… Toki paikallinenkin ruoka on hyvaa, mutta alkaa pikku hiljaa riisia tulla jo korvistakin.. Ja totta kai se kesa… ja vihreys. Taallakin on tosin mukavan vihreaa kun on satanut. Bharatpurissa saatiin kokea “kevat”, kun pellot alkoi vihertaa ja pensaat kasvaa. Toivottavasti siella on edes hieman lampimaa, 20 asteen tiputus lampotilassa ei varmasti tunnu mukavalta. Taidan tasta menna nyt nukkumaan, huomenna aamusta pitaa menna hakemaan sitari. 
Ja ajattelin vahan hemmotella itseani viela viimeisina hetkina, kun on varaa kaikkeen: jalkahoitoa ja hierontaa ja tietenkin shoppailua. Kohta iskee koyhyys……
Nahdaan pian! 
