Kaukana kotoa

Heissan!

Ollaan paasty matkustelemaan, kaytiin viikonloppuna Jaipurissa. Oli kyllakin pienoinen pettymys, odotettiin jotain hienompaa ja parempia kauppoja… Eli en saanut vielakaan housuja, pitkan hameen kyllakin. Mustan tietenkin Voisi sanoa, etta pienia kulttuurishokin oireita oli nakyvissa… Jaipuria sanotaan pink cityksi, joskin pinkki oli punaruskeaa ja sitakin vaan vanhassa kaupungissa. Kivuttiin kaupungin laidalla olevalle kukkulalle, jossa kaupunki naytti enemman siniselta… Vanha kaupunki oli muutenkin aika ahdistava kokemus, siella oli kauheesti kauppoja, joiden myyjat yritti vakisin saada sua sisalle, siita otsikko, saatiin kokoajan olla sanomassa no thanks no thanks…. Sit viel riksa ja tuktuk- kuskit siihen paalle, koska turistihan ei voi kavella. Sunnuntaina maattiin melkeen koko paiva central parkissa, joka oli tosi iso ja mukava puisto. Siella saatiin olla rauhassa…

Tanaan on yritetty tehda hommia, joskin intia tahtiin eli hitaasti. Huomenna mennaan kaymaan kylissa, torstaina mennaan haalounaalle. Eli perjantain bileet on tainnut vaihtua keskipaivan lounaaksi… Ei paasta viikonloppuna mihinkaan, koska pe on vapaapaiva ja la tehdaan toita. Mut mennaan sit su lounaalle Sumitin luo, hanen pojat odottaa innolla, etta mennaan kylaan.

Unohdin viimeksi kirjoittaa mun synttareista… Meilla oli oikein kunnon paivallinen, monta erilaista ruokalajia ja jalkkariksi kakkua ja riisipuuron tapausta makeaa puuroa. Ruokailun aloittamien venyi vaan puol kymmeneen, kun vieraat oli myohassa.. Oltiin tosi vasyneita ja aika hiljaisia, joten paastiin kuitenkin hyvissa ajoin nukkumaan. vain pahaa, kun rouvat pompotti meidan kokkipoikaa kuin palvelijaa…

Mut nyt pitaa alkaa tehda toita, eli etsia materiaalia hygieniasta. Onneksi taa nettimesta on vilpoinen, ulkona alkaa olla lahemmas 40 astetta lamminta… Kuulumisiin…

moi!

taalla sita taas ollaan jumissa paikallisessa nettimestassa. Koneet on muutenkin tosi hitaat mut nyt ne ei toimi ollenkaan ja kaikki hommat on puoli tiessaan. Kirjoittelen tassa wordiin ajankuluksi. Mun hieno ajatus siirtaa tekstit mun omalta koneelta nettiin ei sekaan onnistunut, kun en ajatellut, etta ei naissa koneissa ole open officea. Taytyy ensi kerralla yrittaa tallentaa eri tavalla tai sit kayttaa wordpadia.. Kunnallislehden kolumnikin pitaa lahettaa maanantaina, eli onneksi huomasin tan nyt enka Jaipurissa kun ei ole omaa tietokonetta mukana.

Tanaan meilla oli toimistolla kylan naisia kokoustamassa ravitsemusasioista, syotiin yhdessa, laulettiin ja tanssittiin. Toivottavasti ei mene maha sekaisin, meinaan jokainen naisista toi kotoaan chapatit ja sitten ne koottiin yhteen. Eli ei sitten tiedeta millaisissa oloissa ne on valmistettu… Toistaiseksi kaikki on ok J Huomenna on tarkoitus lahtea Jaipuriin bussilla, matka kestaa 4 tuntia ja on varmaan ahdas ja kuuma, ainakin yleensa kaikki vastaan tulevat bussit on todella taynna. Jaipurista olis sitten tarkoitus ostaa vahan vaatteita, varsinkin pitkat housut taytyy saada. Taalta tuppukylasta kun ei ole loytynyt yksiakaan hienoja. Saatiin myos kutsu haihin, jotka on ensi perjantaina. Taytyy keskustella rouvien kanssa millaisia vaatteita meidan pitaisi laittaa paalle. Niista tulee varmasti tosi mielenkiintoiset bileet!

Eilen oltiin ensimmaista kertaa kylissa, toinen oli EVD-kyla eli mukava ecovillage projektissa, toinen otetaan mukaan jos kaikki kylalaiset niin haluavat. Perheita on yli 100, mutta he tosiaan tarvitsisivat jotain kehitysta, koska siella ei ollut yhtaan vessaa eika lapsetkaan paassyt kouluun. Olivat onneksi huolestuneita siita. Kuivuus vaivasi myos heita, kuten kaikkia Bharatpurissa. EVD kyla oli paljon siistimpi ja huomasi, etta he olivat kehittyneet. Haastattelimme yhta mahila mandalas ryhman naista. Heille kerrotaan kuukausittaisissa kokouksissa mm. naisten oikeuksista, hygienista, lapsien kouluttamisen tarkeydesta jne. Miedan oli tarkoitus pitaa kokous, mutta suurin osa naisista oli pellolla, nyt on sadonkorjuu. He saavat vain yhden sadon, koska on niin kuivaa. Nyt alkaa olla jo aika kuuma, ja he kyykkivat pelloilla leikkaamassa viljaa monta paivaa. Ei olisi meista siihen. Mentiin kyliin Sumitin kanssa, pisimmat matkat tehtiin paikallisten rekkojen kyydissa. Meita oli parhaillaan 7 samassa ohjaamossa. J Mutta oli hauskaa ja mielenkiintoista!

Tiistaina saatiin tietaa mitka ovat ne asiat, joiden parissa tyoskennellaan. Piia on kirjoittanut listan omaan blogiinsa, joten pakotan teidat kaymaan siella -> piiataikamaassa.wordpress.com . Piia on muutenkin kirjoittanut joka ilta talolla juttuja sinne, joten sielta loytaa kylla kattavasti kaikki mita ollaan tehty. Viela ei olla kertaakaan riidelty tai mitaan, ollaan liian samaa mielta kaikesta. J Mutta nyt pitaa lahtea takaisin, toivottavasti ehditaan viela nakemaan kun annalle tehdaan hennatatuointia. Mekin otetaan joskus vahan myohemmin.. Terveisia!

Hei kaikille!

Ollaan nyt paasty Bharatpuriin. Ensimmainen yo oltiin Delhissa, oli kylla todella hammentava matka lentokentalta hotellille, varsinkin sitten kun paastiin keskustaan. Kulkukoiria ja lehmia oli joka puolella, samoin ihmisia vaikka kello oli yli yksi yolla. Hotellimme oli travellerien suosimalla aluella, madventuresista tuttu.

Juna lahti seuraavana paivana, heti opittiin ettei pida luottaa yhden neuvojan sanaan. Aseman henkilokunta neuvoi meidat ensin vaaralle raiteelle, mutta lopulta eras kenkien kiillottaja neuvoi meidat oikeaan paikkaan. Se jai meille kyllakin epaselvaksi miten han tiesi minne olimme menossa…

Bharatpur on ensi kokemuksien perusteella todella mukava paikka. Eilen kaytiin ensimmaista kertaa keskustassa katsomassa kauppoja. Nahtiin ensimmaiset kamelitkin! Ne on kylla todella isoja Taalla on myos apinoita ja villisikakin nahtiin kadulla. Ihmiset kaupungilla ei tullut turhan lahelle, lahinna vaan huudeltiin Hi tai Hello. Ja tietty tuijotettiin, mutta niin sita itsekin tekisi jos ei montaa kertaa olisi nahnyt valkoista ihmista. Taalla on kylla ihan erilainen meininki mita Delhissa oli, tunnelmallista ja vahemman ihmisia.

Meidan asunto on WAFDin (women’s action for development) toimiston yhteydessa. Talo sijaitsee peltojen laidalla, paattyvan tien viimeisena rakennuksena. Kellari kerroksessa on toimistotilat ja ensimmaisessa asutaan me ja 3 muuta suomalaista. Nelli ja Anna ovat monitoroimassa miten ecovillage- projekti etenee ja Katri on vapaaehtoisena kuten me. Talon toisessa kerroksessa on Zareenin tilat, han on WAFDin pomo. Sitten meilla on viela kattoterassi, johon rakennetaan ulkokeittiota. Meidan asuintilojen yhteydessa on myos keittio, jossa meidan kokki tekee meille sapuskaa. Viela ei ole maha mennyt sekaisin ja kaikki ruoka on ollut hyvaa, valkoista paahtoleipaa lukuunottamatta. Onneksi jatkossa ei tarvitse syoda sita joka aamu…  

Tanaan keskusteltiin mita meidan tyo tulisi olemaan, eilen istuttiin melkeen koko paiva ekokylien vapaaehtoisten kokouksessa. Hieman erilainen kokouskulttuuri kuin meilla Ensi viikolla aletaan sitten kunnolla hommiin. Kylalaisten motivointi ja koulutus on avainasemassa. Aiheina tulee olemaan itsellani etenkin luomuviljely ja hygienia asiat, myos biokaasuvoimailoiden kayttoon yritetaan kehittaa jotain. Piia haluaisi olla tekemisissa myos nuorten ja naisten ryhmien kanssa. Tehdaan varmaan molemmat molempia, jaetaan vaan hommia sen mukaan mika meita kiinnostaa.

Ollaan myos saatu kokea Intialainen ukkosmyrsky, joka kivasti alkoi toissa yona herattaen kaikki… Kuunneltiin sitten jyrinaa ja katsottiin salamoita. Sahkotkin meni, eika sitten toiminut meidan tuuletin eika hyttyskarkoite systeemi, joka toimii sahkolla…. Pari puremaa on tullut, toivottavasti ei tule mitaan tauteja.

Mutta ei kai mulla tassa sen kummempia. Kuvia en nyt ainakaan tahan hataan saa tanne, ehka sitten myohemmin. Kaikille paljon terveisia, me voidaan oikein hyvin ja ollaan todella innoissamme kaikesta! Tanaan illalla mennaan yhden kylan juhliin, siita sitten seuraavalla kerralla!